Resilienssi terveysjärjestelmien tutkimuksessa

Tässä kartoittavassa katsauksessa (scoping review) tarkastelemme resilienssin käsitteen määrittelyä ja käyttöä terveysjärjestelmien tutkimuksessa. Tuomme esiin, millaisia näkökulmia viime vuosien kriisit, kuten COVID-19-pandemia, ovat tuoneet resilienssin käsitteen määrittelyyn. Analyysimme kohdentuu erityisesti terveysjärjestelmän resilienssin (health system(s) resilience/ resilient health system(s)) ilmiön rajauksiin kansainvälisissä katsausartikkeleissa (systematic and scoping review) sekä siihen, millaisten terveysjärjestelmän rakenteeseen tai toimintoihin konkreettisesti kytkeytyvien ulottuvuuksien kautta katsausten tuloksia ja johtopäätöksiä jäsennetään. Lisäksi kiinnitämme huomiota siihen, miten katsaukset jäsentävät systeemin sosiaalisia tekijöitä eli ihmisten välisiä suhteita ja keskinäistä vuorovaikutusta osana terveysjärjestelmän toimintaa ja organisoimista. Tulosten perusteella terveysjärjestelmän resilienssin käsitteen kehitystyössä on tarvetta selkiyttää määritelmän eri osa-alueiden keskinäisiä suhteita sekä sosiaalisten tekijöiden merkitystä osana terveydenhuoltojärjestelmän resilienssin rakentumista. Sosiaalisten tekijöiden nykyistä selkeämpi sisällyttäminen osaksi terveysjärjestelmän resilienssin määrittelyä mahdollistaisi muun muassa ennalta arvaamattomien, tilanteen mukaan joustavien ja muuttuvien sekä valtarakenteisiin liittyvien tekijöiden ottamisen huomioon kehitettäessä suomalaista terveysjärjestelmää.