Informaali ruokakasvatus ja jaettu ruokataju osana ruokatyötä

Artikkeli tarkastelee ekologiseen kestävyyteen kytkeytyvää informaalia ruokakasvatusta osana lapsiperheiden ruokatyötä. Lähestymme informaalia ruokakasvatusta tilanteina, joissa yksi tai useampi perheenjäsenistä pyrkii muuttamaan perheen toimintaa. Aineisto koostuu ruoanlaittovideoista ja SR-haastatteluista (stimulated recall), jotka on kerätty kolmesta suomalaisesta lapsiperheestä. Rajaamme tässä artikkelissa analysoitavan aineiston tilanteisiin, joissa ekologiseen kestävyyteen kytkeytyvä muutospyrkimys saa aikaan jännitteitä eli erimielisyyksiä ja ristiriitoja perheenjäsenten välillä. Jännitteiden pohjalta syntyvät kompromissit eli sopuratkaisut nähdään oppimisprosessin tuloksina, joiden luonnetta tarkastelemme ruokataju-käsitteen avulla. Kehitämme abduktiivisen analyysin kautta jaetun ruokatajun ja sen tasojen (yhteinen ymmärtäminen, yhteisöllinen soveltaminen, yhteistoiminnan uudelleenmäärittely) määritelmää. Tulokset osoittivat ruokatyön tavoitteiden (perheenjäsenten ruokkiminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen rakentaminen) ensisijaisuuden suhteessa informaaljn ruokakasvatuksen tavoitteisiin (tässä: kasvisten ja kasvisruoan lisääminen). Näin ollen ruokatyön tavoitteet voivat estää muutospyrkimyksiä kohti ekologisesti kestäviä ruokakäytäntöjä. Ehdotamme jaetun ruokatajun määritelmää työkaluksi yhteisöissä toteutettavien muutospyrkimysten sekä niiden tuloksina syntyvien kompromissien analysointiin. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, mikä merkitys yhteisöllisyydellä on, kun tavoitellaan muutosta arjen ruokatyössä. Informal food education and shared food sense as a part of foodwork – An analysis of compromises related to vegetable-based food Abstract The article examines ecologically sustainable and informal food education as a part of foodwork in families with children. We approach informal food education as situations, in which one or several family members pursue to change the family's activities. Data consists of cooking videos and stimulated recall interviews collected from three Finnish families. The analysed data is delineated to situations, in which the pursuit connected to ecological sustainability generates tensions (i.e. disagreements and conflicts) between family members. The nature of the compromises that were reached based on these tensions was analysed with the help of the definition of shared food sense (joint understanding, collective application, re-definition of coaction). Results illustrated the primacy of the aims of foodwork (feeding the family and building togetherness) in relation to those of informal food education (here: increasing the use of vegetables and vegetable-based foods). Thus, the aims of foodwork can hinder aspirations to change toward ecologically sustainable food practices. We suggest the definition of collective food sense as a tool for aspirations to change practices in communities, and as an aid in analysing the compromises that are arrived at as a result of these endeavours. Further research is needed to investigate the significance of collectivity when aiming for a change in the context of daily foodwork. Keywords: informal food education, shared food sense, foodwork, families with children, vegetable-based food