Toiseuden moninainen kokemus

Vammaisuutta on 2000-luvulta lähtien alettu ymmärtää yksilöllisen vajavaisuuden sijasta sosiaalisena konstruktiona, joka syntyy ihmisten ennakkoluuloista erilaisuutta kohtaan. Kriittinen yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus pyrkii purkamaan ableistisia eli vammaisuuteen perustuvia syrjivien rakenteita ja arvoja. Vammaisten omat moninaiset kokemukset jäävät kuitenkin tutkimuksissa yhä marginaalisiksi tai tutkimustulokset eivät välity riittävän vaikuttavasti yhteiskunnan muuttamiseksi. Esitän, että tieteen ja taiteen tiedonmuodostuksen tapoja yhdistelevä tutkimusrunous (poetic inquiry) voi taistelevan tutkimuksen menetelmänä olla aktivismia: tutkimusrunoilla pyritään aktiivisesti yhteiskunnan muuttamiseen ennakkoluuloja ravistelemalla. Ne voivat analyysimenetelmänä auttaa toiseuden moninaisuuden tutkimisessa ilman hierarkkista kahtiajaottelua. Tutkimuksen raportoinnissa runot mahdollistavat moninaisten kokemusten kuulemisen ja ilmaisemisen arvoja ja asenteita muuttavalla tavalla. Artikkeli perustuu taideperustaiseen tutkimushankkeeseen, jossa sitouduttiin taistelevan tutkimuksen periaatteisiin kantaaottavana, toimintalähtöisenä ja osallistuvana tutkimuksena yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Esimerkkeinä käyttämäni tutkimusrunot koostin taiteilija-aktivisti-tutkijana kehitysvammaisten naisten haastatteluista. Niiden avulla on mahdollista puhutella laajempaa yleisöä kuin perinteinen akateeminen tutkimus mahdollistaa ja kutsua vastaanottaja jäsentämään aktiivisesti todellisuutta. Tutkimusrunouden vahvuudet taistelevan tutkimuksen menetelmänä ovat 1) autenttisen kokemuksen kuulemisessa ja välittämisessä, 2) toiseuden moninaisuuden esille tuomisessa ja 3) moninaisten yleisöjen tavoittamisessa.